tiistai 13. syyskuuta 2016

Kim Van Alkemade: Lapsi nro 8


Kim Van Alkemade
Lapsi nro 8 (Orphan #8)
Suom. Päivi Paju
HarperCollins Nordic 2016
416 s.

Tosielämän tapahtumista innoituksensa saanut Lapsi nro 8 kertoo Rachel Rabinowitzin tarinan, joka päätyy orpokotiin ja joutuu siellä röntgensädehoidon koekaniiniksi. Näiden lääketieteellisten kokeilujen jälkiä Rachel joutuukin kantamaan loppuelämänsä ja hänen kokemuksiaan seurataan kahdessa ajassa: Rachelin kasvaessa laitoksessa sekä hänen työskennellessään aikuisena sairaanhoitajana vanhainkodissa, missä hän kohtaakin hoitoja tehneen lääkärin lapsuudestaan.

Kirja kertoi sujuvalla kielellä ja kiehtovasti rankan tarinan, josta opin taas paljon uutta. Olen nykyään erityisen innostunut historiallisista romaaneista, sillä ne kertovat kiehtovasti jotain mistä en jaksanut yläasteen historiassa kiinnostua. Lapsi nro 8 vei aika tehokkaasti mukanaan ja ainoa mainitsemisen arvoinen valituksen aihe onkin käännökseen eksyneet kirjoitus- ja (etenkin) pilkkuvirheet. Täytyi ihan käydä kurkkaamassa kustantajan nettisivut, koska en tiennyt tällaista täälläpäin maailmaa olevan. Näyttävät tekevän myös Harlequin-kirjoja ja se tuntui jotenkin selittävän asiaa..

Goodreadsin arvioita selatessani silmääni pisti yhden ja kahden tähden arviot, joissa suurta osaa tuntui näyttelevän se, että he olivat yllättyneet päähenkilön seksuaalisuudesta. Kirjalla ei kuulemma olisi asiaa historiallisten romaanien kategoriaan tämän vuoksi. Homoja ja lesboja ei tietenkään ollut toisen maailmansodan New Yorkissa ja nykyäänkin he ovat vain satuolentoja? Ihmeellistä, että takakannessa pitäisi olla joku erillinen maininta siitä, jos kirjan päähenkilö ei olekaan hetero.

Mutta hei, mä pääsin lukemaan näin uuden kirjan! Tuntuu että on aika harvassa ne hetket, kun tartun kirjastossa näin tuoreeseen julkaisuun. Tosin olen nykyään ihan pihalla siitä, että mitä uutta on tarjolla. Olen ollut muutenkin niin laiska lukija, että olen vuositavoitteestani jo huimat kahdeksan kirjaa jäljessä. Onneksi sain lahjaksi kaikki hyllystäni vielä uupuneet Arto Lapin runokirjat, joten niiden avulla kiriminen tuntuu ihan mahdolliselta ;)

★ ★ ★ 

2 kommenttia:

  1. Onpa kiinnostavan kammottava aihe!

    Rakastan kans historiallisia romaaneja, sillä niistä oppii hauskalla tavalla aina jotain uutta. Etenkin sosiaalihistoriaan kietoutuvat historialliset romaanit ovat todella kivoja, kun se osa-alue kiinnostaa muutenkin.

    Tästä kustantamoista taisi olla joskus puhetta, että se maksaa tosi huonoja palkkioita kääntäjilleen. Ehkä siinä syy huonoille käännöksille >:(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt täytyy kyllä pysytellä hetken verran pois sodista ja surkeudesta tai tulevat vielä uniin!

      Ehkä tämä olisi ollut sen viisi tähteä, jos olisin lukenut englanniksi, mutta luulen kirjassa olleen sen verran erityistä sanastoa, että osa olisi mennyt vähän ohi, tai olisi saanut lukuinnon lopahtamaan.

      Pitikin googlata asia ja hyi kamala! Onpa hyvä että vain lainasin tämän kirjan. En haluaisi tukea tuollaista toimintaa ostamalla kustantamon kirjaa >:(

      Poista