maanantai 17. lokakuuta 2016

FOUND HIM - mää skräppäsin!

Skräppäysinto on viime vuosina vähän laantunut ja kansioni on täyttynyt yhä hidastuvaa vauhtia. Uusi planner-harrastukseni on kuitenkin vienyt minua vanhojen skräppäystarvikkeitteni laatikoille ja lopulta inspiroiduin. Eilisilta kului telkkaria katsellessa ja skräpätessä ja olipa kyllä ihanaa työskennellä ison olkkarin pöydän ääressä, eikä esimerkiksi sängyssä, kuten usein ennen.

Aloitan aina kuvan valinnalla ja tällä kertaa työhön pääsi pusukuva vuoden takaa, joka on otettu tasan viikkoa ennen kuin sormeeni ilmestyi kihlasormus. Toiseksi kuvaksi päätyi jääkaappiruno reilun parin vuoden takaa, jolloin vielä vain haikailin rakkaudesta. Aika kauan sainkin haikailla, joten sivun teemaksi päätyi aika, kun löysin vielä vanhan seinäkelloni irronneet viisarit. Tiesin, että niitä kannatti säästää! Muistelin, että papereiden joukossa on jotain kelloteemaista ja sieltä löytyikin aivan ihana pohja työlleni!


Ensin leikkelin kuvia pienemmiksi, jotta ne sopivat paremmin sivulle. Jääkaappirunosta tuli neliö ja pusukuvasta leikkasin taustan kokonaan pois. Taustana oli musta sohva, joten miehestä meni puolet arvaillen, mutta ihan kivan takapuolen sille leikkasin :D Jotta kuvat erottuisivat kellotaustastaan vähän paremmin, leikkasin myös sinisestä paperista niille taustat.


Laatikon pohjalla on jo vuosia lojunut myös neljä pientä taskukelloa tarrakiinnityksellä. Valitsin tämän, koska se sopi kivasti sydänmagneetin väreihin. Kello kuuden yläpuolella oli ruma "memories" teksti, joka piti saada peitettyä ja siihen hyödynsin planneria varten ostetuista askartelukuvioista tämän glitterkukan ja perhosen yhdistelmän.


Pääsyliput ovat yksi ensimmäisiä askarteluhankintojani aloitettuani skräppäyksen kahdeksan vuotta sitten. Viisarit kiinnitin tarratyynyillä, jotka kohottivat niitä juuri sopivasti taustastaan. Otsikossa käytettävien tarrakirjaimien kanssa kävin pitkään taistelua, kun eräs toinen arkki olisi ollut tyyliltään täydellinen, mutta valitettavasti kirjaimet olivat ihan liian pieniä otsikkotekstiin. Mustat kirjaimet pienellä kirkkaalla reunuksellaan ja aavistuksella glitteriä olivat lopulta paras vaihtoehto tähän.

Inspiraatiokärpänen, ole kiltti ja pure minua useamminkin!

maanantai 10. lokakuuta 2016

Happy Plannerista ja muista kalenterikavereista

Minä ja kalenterit

Historiani kalentereiden parissa alkoi vuonna 2003. Aloitin seitsemännen luokan ja olin ostanut itselleni Nalle Puhin lukuvuosikalenterin. Siitä kalenterista tuli ensimmäinen, johon oikeasti jaksoin kirjoittaa jotain ja vuosia myöhemmin kalenterin hävittäminen osoittautui hirvittäväksi haasteeksi, kun kovien kansien välissä oli sivukaupalla henkilökohtaisia merkintöjä siitä miten päiväni olivat sujuneet. Pidin kalenteria päiväkirjanani ja se menestyi paremmin kuin yksikään päiväkirjani aiemmin. Ennen sitä päiväkirjani olivat tuomittu pysymään tyhjinä ja sen vuoden jälkeen kalenterini pysyivät tyhjinä, mutta päiväkirjat alkoivat hitaasti mutta varmasti täyttyä.

Siirtyessäni päiväkirjoihin kalenterini jäivät ammottamaan tyhjyyttään. Sellainen piti ostaa joka ikinen syksy, mutta yleensä siitä löytyi vain ensimmäisen sivun yhteystiedot, koko vuoden syntymäpäivät ja ehkä parin ensimmäisen kouluviikon menot merkittynä. En ole ollut ikinä erityisen kiireinen ihminen. Harrastukseni eivät vie minua paikasta toiseen sovittuina kellonaikoina ja aikuisuuttani on määrittänyt aika paljon työttömyys. Vuosien saatossa kalenteri-idolini on ollut Colour me ! -blogin Juulia, jolta on löytynyt toinen toistaan ihanampia kalentereita ja olen voinut vain haaveilla siitä miten ehkä minullakin on joskus jotain menoja tai rohkeutta tilata jotain söpöä ulkomailta.

Bullet Journal vuodelta 2015
Noin kaksi vuotta sitten törmäsin netissä Bullet Journaliin, joka on eräänlainen kalenteri, jossa kaikki työ tehdään itse tyhjään vihkoon tai muistikirjaan. Hurahdin täysin ja joulukuun verran harjoittelin vanhaan vihkoon ja tammikuun kunniaksi ostin uuden muistikirjan, johon sitten jatkoin. Sitten tuli kevät ja koulussa ei ollut enää kursseja jäljellä ja päivät kului kotona opinnäytetyön ja laiskottelun parissa. Siihen se sitten jäi. Harmittaa vieläkin vähän. Toinen syy siihen, miksi Bujo ei lopulta toiminut minulla oli se, että en hirveästi pidä käsialastani, olen huono piirtäjä ja perfektionisti. Menin ihan rikki aina jostain pienistä virheistä: kun kuukauden päivät eivät mahtuneet sivulle, kun näytti niin tylsältä, tai kun en osannut ja jaksanut koristella. Jos et ole aiemmin tutustunut tähän, suosittelen katsomaan videon, saatat hurahtaa!



Tänä vuonna käytössäni on ollut Muumikalenteri, jonka ostin tietäen, että huonostihan siinä käy. Alkuvuoden viikot täyttyivät ainakin osittain, kun pidin kirjaa siitä mitä olin syönyt päivälliseksi. Lopulta sekin tyssäsi, kunnes jossain vaiheessa kesän tullen havahduin planner yhteisön olemassaoloon. Seurasin jonkin aikaa Planner Lovers Finlandia Facebookissa ja lopulta päätin kokeilla Muumikalenterin koristelua. Jatkoin koristelua niin monta viikkoa, että saatoin luottaa itseeni ja siihen, etten kyllästy. Tutustuin samalla erilaisiin plannereihin, eli kalentereihin, ja lopulta syyskuun alussa tilasin Happy Plannerin.

Muumikalenteri, jota käytin vaihtelevasti tänä vuonna

Elämää Happy Plannerin kanssa

Päädyin tilaamaan Happy Plannerin Heidin korttipajasta. Valitsemani Botanical Garden malli oli valitettavasti loppu verkkokaupan valikoimasta, joten vietin pitkältä tuntuvat kaksi viikkoa odottaen uutta ystävääni. Happy Plannereiden hinnat ovat isompia, kuin mitä olen ennen raaskinut kalenterista maksaa, mutta jo muutaman viikon käytön jälkeen uskallan sanoa, että kalenteri on hintansa arvoinen. Noin 30 euroa on ihan käypä hinta siitä, että nyt minulla on ihana uusi harrastus, joka tuo iloa jokaiseen päivääni.

Happy Planner Botanical Garden
Happy Planner on me & my BIG ideas (mambi) -yrityksen kalenteriperhe, josta löytyy erilaisia plannereita moneen eri makuun. Kalentereiden lisäksi sarjasta löytyy myös monenlaista oheistarviketta, kuten tarroja, kyniä, washi-teippejä, tarralappuja ja jopa penaaleja ja laukkuja. Itsellä on ostoslistalla tällä hetkellä tarralaput ja tulevaisuudessa haluaisin ostaa tarrapaketin, josta löytyy reilusti yli tuhat tarraa, jotka sopivat täydellisesti Happy Plannerin koristeluun. Tähän mennessä olen hyödyntänyt jonkin verran historiaani skräppääjänä ja vanhoille teipeille ja tarroille on löytynyt yhtäkkiä uutta käyttöä kalenterin sivuilta.

Koristelematon aukeama Happy Plannerista
Koristeltu aukeama viikon alkuvaiheessa
Iloinen sekamelska viikon lopuksi
Minulla on tällä hetkellä menossa neljäs viikko Happy Plannerin kanssa. Yhtäkkiä jokainen kauppa on käytävä huolella läpi, koska aina voi jostain löytyä uusia ja ihania tarroja, joilla koristella kalenteria. Tarrapino on jo jonkin verran kasvanut tässä viikkojen kuluessa ja monen kaupan kohdalla olen positiivisesti yllättynyt tarravalikoiman suhteen. Isoimpana yllätyksenä oli Hong Kong, josta sai aivan ihania tarroja kolme pakettia vitosella.

Tarrakasa, joista kaikki on hankittu kalenterihurahduksen jälkeen
Teippikokoelma, joista osa on peräisin skräppäystarvikkeista
Viikon kohokohta on se, kun pääsee koristelemaan tulevaa viikkoa valmiiksi ja on ihanaa seurata Facebookin ryhmästä ja Instagramista mitä muut ovat saaneet aikaan. Planner-kuulumisiani voi seurata Instagramista nimimerkillä notestohappy.

keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Dan Brown: Inferno


Dan Brown
Inferno
Doubleday 2013
461 s.

Muistatteko kun kerroin toukokuussa lukevani Infernoa? En minäkään, siitä on pitkä aika. Robert Langdonin tuoreimmassa seikkailussa professori kärsii muistinmenetyksestä herätessään sairaalasta Firenzessä. Tuttuun tapaan hän juoksee vihjeeltä toiselle paeten samalla henkensä edestä ja tällä kertaa vihjeet pyörivät Danten ja hänen teoksensa Jumalaisen näytelmän ympärillä.

Loppuun asti lukukokemuksessani tökki eniten se, että päädyin lukemaan kirjaa englanniksi. Vaikka pidän itseäni ihan hyvänä englannissa, on kirjan runsas arkkitehtuurisanasto kuitenkin omassa tapauksessani liian haastavaa. Moni miljöökuvaus meni vähän ohi, kun en vain tajunnut. En tiedä johtuiko vain kielestä, mutta muutenkin kuvailua tuntui olevan välillä vähän liikaa. Liika maiseman maalailu ei kuulu suosikkeihini kirjoissa. 

Pääsin myös huonosti vauhtiin, tai ehkä Langdonilla oli sama ongelma. Aluksi vain juostiin paikasta toiseen kuin päätön kana ja kesti aika pitkään, ennen kuin mitään kunnollista alkoi selvitä. Tämä henkensä edestä pakeneminen käy välillä myös stressaavaksi, kun haluaisin hetkeksi vain rauhoittua ja hengähtää. Kun solmut alkoivat viimein aueta, oli lukeminenkin viihdyttävämpää ja loppua kohden olin jo ihan koukussa. Maailmanlopun tuska kävi paikoin aika kovaksi, sillä en normaalisti viihdy kirjojen ja elokuvien parissa, jossa koko maailmaa uhkaa jokin suuri katastrofi. Teemestarin kirjakin on jäänyt lukematta siksi, että kirjan dystooppinen tulevaisuus oli itselleni liikaa. "The human mind has a primitive ego defense mechanism that negates all realities that produce too much stress for the brain to handle. It’s called Denial."

Kirjan kanssa meinasi tulla kiire. Televisiossa alkoi pyöriä elokuvan mainos ja joka kerta me käännettiin katse pois ja ölistiin päälle, ettei vaan tulisi spoilereita. Kontista löytyikin kirjan suomennos kolmella eurolla, joten poikaystävä luki sitä samalla kun minä tahkosin hänen alkuperäistä painostaan. Eilen illalla oli juhlahetki, kun viimein katsottiin yhdessä leffan traileri ja liput on nyt varattu ensi-iltaan (jestas miten kallista!).

★ ★ ★